lauantai 10. lokakuuta 2015

Voiko ystävistä tulla perhe?

Mä olen onnekas, kun voin sanoa että mulla on paljon ystäviä. Mulla on monta kaveriporukkaa jotka on mulle todella läheisiä. Mulla on kavereita, jotka oon tavannut koulun kautta, sekä niitä, joihin oon tutustunut netin ihmeellisessä maailmassa. Osasyy siihen, että mun kaveriporukka on niin laaja on se, että mä tutustun ja kiinnyn helposti. Mä pystyn kutsumaan ihmistä ystäväksi jo siinä vaiheessa, kun ollaan juteltu vasta viikko, kunhan mielenkiinnonkohteet ja luonteet vain mätsää tarpeeksi hyvin.

Ja jotkut ihmiset vain ovat niin läheisiä, että mä kutsun heitä siskoiksi tai veljiksi. Vaikka mä olen täydellisen tyytyväinen ja onnellinen mun oman, biologisen perheeni takia, mä olen myös onnellinen, että mulla on sellainen perhe, jossa voin höpöttää loputtomasti korealaisista idoleista tai valittaa siitä kuinka pitkä matikka on hirveää ja koulun kioskin suklaa on ylihinnoiteltua.


On onni, että mulla on niin paljon sisaruksia, joiden kanssa voi aina jutella, jotka on niin erilaisia keskenään ja jotka asuu ympäri Suomea. Tää takaa mulle ei vain jonkun jonka kanssa voi avautua ja itkeä puhelimessa, mutta myös laajan tukiverkon ja yöpaikan melkein missä tahansa minne meenkin. Lisäksi, jos ja kun yhteydet toivottavasti säilyy vielä lukion jälkeenkin ja kun mä muutan pois kotoa, oli se sitten Tampereelle, Helsinkiin tai Jyväskylään, mulla on sielläkin laaja kirjo ihmisiä, joihin mä voin tukeutua kun aikuistuminen ja omillaan asuminen tuntuu liian vaikealta.

Mä en myöskään koe, että se olisi mitenkään loukkaavaa mun omaa perhettä kohtaan kutsua kaveriporukkaa perheeksi. Mä tiedän, että mun äiti ja iskä ja pikkuveli ymmärtää, että kun mä puhun mun kavereista perheenä, se tarkoittaa ainoastaan sitä, että nämä ihmiset ovat sellaisia joiden seurassa mä viihdyn ja tunnen oloni kotoisaksi. Koska perhe on sellainen, jossa ei tarvitse feikata mitään ja voi puhua avoimesti, ja sekä mun oma perhe että kaveriporukka täyttää nämä kohdat.


Sellainen ajatusten purkaus! Tää on ollut mulla luonnoksissa vaikka kuinka kauan koska en ole osannut muuttaa ajatuksia sanoiksi, enkä kyllä vieläkään onnistunut siinä täydellisesti. Halusin kuitenkin saada tän julkaistua pois kiusaamasta mua.

Huomenna illalla lähden ajelemaan kohti Tamperetta kummitädin kanssa ja oon siellä tiistaihin asti, joten varautukaa kuviin sen jälkeen! Lisäksi tuun luultavasti päivittämään Instaa taas vähän aktiivisemmin siellä.

Hyvää viikonloppua ja syyslomaa niille joilla se alkoi ♥

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti