torstai 5. maaliskuuta 2015

Tulevaisuus

Joku ehkä muistaakin mun postauksen, "Kuka minä olen?", jossa kerroin mun tulevaisuudenhaaveista ulkonäön ja ammatin suhteen. Kerroin haluavani violetit tai tummansiniset hiukset, lävistyksiä ja ammatikseni lähihoitajan. Tosta postauksesta on puoli vuotta. Voi jestas että mä olenkin muuttunut siinä ajassa.
En tietenkään mitenkään kokonaan. Mä pidän edelleen shokkivärjätyistä hiuksista ja lävistyksistä, mutta en oo varma haluaisinko niitä enää itselleni. Voisi sanoa, että mä oon muuttunut ns. "massampaan" suuntaan, mutta en oikeastaan näe sitä mitenkään pahana asiana. Mun kauneusihanteet ehkä kuuluu valtavirtaan, mutta mä sentään pidän niistä sen takia että ne näyttää kivalta, en sen takia että kaikki muutkin pitää.


Mä pidän hiuksissa nykyään paljon enemmän luonnollisista väreistä, kuten ruskean eri sävyistä ja vaaleasta. Lisäksi rakastan pitkiä hiuksia, ja haluaisinkin niin pitkät hiukset että niille voisi tehdä kaikkea kivaa. Tällä hetkellä mun omat hiukset on liian lyhyet siihen, että esimerkiksi letit näyttäisi hyvältä, ja pitkillä hiuksilla voisin myös harjoitella erilaisten kampausten tekemistä paremmin. 

Lävistykset on mun mielestä edelleen nättejä, mutta tuskin hankkisin niitä itselleni. Tatuoinneissa on eri juttu - halusin niitä jo aiemmin suht vähän, ja haluaisin edelleen muutaman, itselleni merkittävän tatuoinnin.

Ja nyt kun yhteishaku alkoi, voin paljastaa yhden jutun: En oo menossa lähikseen! Enkä itseasiassa ollenkaan amikseen. Mä en edes tiedä missä vaiheessa se vaihtui niin, että mun teki mieli mennä lukioon. Jossakin vaiheessa rupesin vain miettimään, että perus tarhantätinä toimimisen sijaan voisin ihan hyvin kouluttautua opettajaksi, varsinkin kun mulla ei ole mikään hirveä kiire työelämään. Ajatelkaa nyt, minä joka olen vannonut etten koskaan mene opettajaksi, aikoo tehdä juuri niin! 



Oon jo pitkän aikaa haaveillut myös matkustelemisesta. Ja jos kaikki nyt menis just niinku haluaisin, mun seuraavat vuodet näyttäis tältä; Mä alottaisin lukion, mutta ekan vuoden jälkeen lähtisin vaihto-oppilaaksi Etelä-Koreaan. Se maa, sen musiikki, kulttuuri ja kieli on mulle vaan niin iso osa elämää jo nyt, että haluan ehdottomasti kokea sen itsekin.
Mun vaihtovuoden jälkeen mä kävisin lukion loppuun, ja sen jälkeen pitäisin välivuoden jolloin lähtisin au pairiksi Amerikkaan. Mä pidän lapsista, ja koska mulla tällä  hetkellä olis haaveena opiskella englannin opettajaksi, sekä lapsien kanssa työskentely että englannin kehitys au pair -vuoden aikana olis vaan positiivista.
Tottakai mä haluan matkustella muutenkin. Haaveilen siitä, että voisin joku ilta vain päättää lähteväni huomenna reissuun, varata lentoliput ja pakata repun. Lähteä spontaanisti, ilman mitään yksityiskohtaista suunnittelua. 
Sen jälkeen kun mä olisin opiskellut englannin opettajaksi, mä saisin paikan Helsingistä, joltakin yläasteelta. Muuttaisin sinne, ja myös Erikalla olis työpaikka siltä. Me ollaan haaveiltu vaikka kuinka kauan kimppaan muuttamisesta, ja me muutettaiskin Helsinkiin kahdestaan.

Kuten ehkä huomaatte, mä oon toivoton haaveilija. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, sillä tuntuu että mä joudun vain pettymään useammin kuin muut. Toisaalta mulla on myös paljon tavoitteita, ja tavoitteet on aina hyvästä.

Millaisia teidän tulevaisuuden haaveet tai suunnitelmat on? Kuulostaako nää mun suunnitelmat ihan mahdottomilta?