AUTUMN WANTIES

Heippa!

Vaikka lokakuu kuuluukin yleensä syyskuukausiin, täällä on kyllä jo niin kylmä että tekee mieli kaivaa talvitakki esille! Tuntuu ettei mun vaatteet ikinä riitä syyskeleihin, ja siksi mä menin jälleen leikkimään Polyvorella ja kokosin muutaman jutun, jotka joko haluaisin/tarvitsisin.

Ekana, kynsilakat! Mulla on ollut jo monta vuotta puutetta näistä perusväreistä kynsilakoissa, kuten mustasta, valkoisesta ja punaisesta. Kaikissa muissa sateenkaaren väreissä niitä kyllä löytyy, mutta nämä kolme tärkeintä puuttuu ihan kokonaan :D

Lisäksi mun vanhat maiharit on jo parhaat päivänsä nähnyt, ja yksinä mun lempikenkinä uudet olisi hakusessa. Vanhat on hankittu varmaan 4 vuotta sitten, joten ehkä muutenkin olisi jo aika katsella uusia... :D Toiset kengät jotka mulla on ostoslistalla on vähän matalammalla korolla varustetut korkokengät, jotka sopisi vähän paremmin arkikäyttöön kuin mun tämän hetkiset. Varsinkin noiden kuvassa olevien kyseisten kenkien mallista mä tykkään tosi paljon.

Oon aina ollut tosi kova huivien ja pipojen ystävä, ja nyt kylmemmille keleille kaipaisin niitä lisää vaihtelua tuomaan. Varsinki oikein muhkeat huivit ja yksinkertaiset ja paksut pipot on ihania! Lisäksi yksi asuste, joka on ollut ostoslistalla varmaankin sen vuoden, on rannekello.

Meikeistä mulla on oikeastaan paljonkin ostettavaa, mutta suurin osa on vain vanhojen tuttujen tuotteiden hankkimista kun vanhat alkavat loppua. Uusia tuotteita olisi kuitenkin kunnon luomiväripaletti ja vähän neutraalimpi huulipuna. Luomivärestä mulla on tällä hetkellä käytössä ainoastaan Dermosililta tilatut, huonopigmenttiset luomivärit sekä jokin tähdenmuotoinen purnukka joka on saatu aikoinaan Pollux-lehden mukana :D Huulipuniin mä taas tykästyin sen jälkeen kun ostin ton kirkkaanpunaisen punan cosplayta varten. Se vaan tuntuu välillä vähän liian radikaalilta arkisin, ja siksi jokin vähän vaaleampi sävy olisi kiva.

Liiville ja hologrammitakille ei oikeastaan ole mitään sen kummempaa tarvetta, ne vain näyttää kummatkin tosi hyvältä :D Kuvan tapaisen liivin meinasin hankkia ja viime syksyllä mutta se jäi loppujen lopuksi kauppaan kun en keksinyt, milloin mä sitä käyttäisin. Se on vain jäänyt kummittelemaan mieleen, joten ehkä tänä vuonna pitää yrittää bongata samanlainen jostakin. Hologrammikangasta mä taas olen oikeastaan ihaillut ihan kaikessa; kengissä, laukuissa...

Paidoista mulla on - jälleen kerran - pulaa neuleista. Jotenkin mä ajaudun aina ostamaan niitä collegepuseroita, vaikka neuleille olisi enemmän tarvetta. Toinen mun haavelistalla oleva paita on tuollainen löysä valkoinen pusero, ihan vain koska se passaisi melkein kaikkien alaosien ja takkien kanssa niin hyvin.

Viimeisenä mun listalla on vielä pari hametta! Vaikka hamekeli on kyllä jo melkein ohi, tarpeeksi paksuilla sukkahousuilla ja polvisukissa pärjää pitkälle. Yksi tarpeellisimmasta asioista tällä listalla onkin tavallinen musta hame, sillä mun vanha hame on nykyään liian iso ja putoaa päältä. Toinen hame, joka tällä hetkellä kutkuttelisi on farkkuhame. Mulla on jo nyt vaikka kuinka monta asuideaa mielessä farkkuhameen kanssa, ja näyttäähän se nyt älyttömän söpöltä!

• • • • •

Tää postaus on oikeastaan ajastettu, sillä tällä hetkellä mä olen Tampereella. En siis tiedä, kuinka moni näistä jutuista on tarttunut mun reissun aikana mukaan, mutta teen kyllä ihan varmasti postauksen kaikesta mitä siellä ostan!

Voiko ystävistä tulla perhe?

Mä olen onnekas, kun voin sanoa että mulla on paljon ystäviä. Mulla on monta kaveriporukkaa jotka on mulle todella läheisiä. Mulla on kavereita, jotka oon tavannut koulun kautta, sekä niitä, joihin oon tutustunut netin ihmeellisessä maailmassa. Osasyy siihen, että mun kaveriporukka on niin laaja on se, että mä tutustun ja kiinnyn helposti. Mä pystyn kutsumaan ihmistä ystäväksi jo siinä vaiheessa, kun ollaan juteltu vasta viikko, kunhan mielenkiinnonkohteet ja luonteet vain mätsää tarpeeksi hyvin.

Ja jotkut ihmiset vain ovat niin läheisiä, että mä kutsun heitä siskoiksi tai veljiksi. Vaikka mä olen täydellisen tyytyväinen ja onnellinen mun oman, biologisen perheeni takia, mä olen myös onnellinen, että mulla on sellainen perhe, jossa voin höpöttää loputtomasti korealaisista idoleista tai valittaa siitä kuinka pitkä matikka on hirveää ja koulun kioskin suklaa on ylihinnoiteltua.

On onni, että mulla on niin paljon sisaruksia, joiden kanssa voi aina jutella, jotka on niin erilaisia keskenään ja jotka asuu ympäri Suomea. Tää takaa mulle ei vain jonkun jonka kanssa voi avautua ja itkeä puhelimessa, mutta myös laajan tukiverkon ja yöpaikan melkein missä tahansa minne meenkin. Lisäksi, jos ja kun yhteydet toivottavasti säilyy vielä lukion jälkeenkin ja kun mä muutan pois kotoa, oli se sitten Tampereelle, Helsinkiin tai Jyväskylään, mulla on sielläkin laaja kirjo ihmisiä, joihin mä voin tukeutua kun aikuistuminen ja omillaan asuminen tuntuu liian vaikealta.

Mä en myöskään koe, että se olisi mitenkään loukkaavaa mun omaa perhettä kohtaan kutsua kaveriporukkaa perheeksi. Mä tiedän, että mun äiti ja iskä ja pikkuveli ymmärtää, että kun mä puhun mun kavereista perheenä, se tarkoittaa ainoastaan sitä, että nämä ihmiset ovat sellaisia joiden seurassa mä viihdyn ja tunnen oloni kotoisaksi. Koska perhe on sellainen, jossa ei tarvitse feikata mitään ja voi puhua avoimesti, ja sekä mun oma perhe että kaveriporukka täyttää nämä kohdat.

Sellainen ajatusten purkaus! Tää on ollut mulla luonnoksissa vaikka kuinka kauan koska en ole osannut muuttaa ajatuksia sanoiksi, enkä kyllä vieläkään onnistunut siinä täydellisesti. Halusin kuitenkin saada tän julkaistua pois kiusaamasta mua.

Huomenna illalla lähden ajelemaan kohti Tamperetta kummitädin kanssa ja oon siellä tiistaihin asti, joten varautukaa kuviin sen jälkeen! Lisäksi tuun luultavasti päivittämään Instaa taas vähän aktiivisemmin siellä.

Hyvää viikonloppua ja syyslomaa niille joilla se alkoi ♥