Kun itsetunto romahtaa

Miten just silloin, kun olis paljon kuvia, ei oo yhtään inspiraatiota postata? Jeps. Ehkä teen kuulumispostauksen vähän myöhemmin, tällä hetkellä mulla ei todellakaan ole fiilistä siihen, vaikka kuvia kyllä löytyy. 

Mä ylitin itseni jollain tapaa viime sunnuntaina. Kuten monet voi ehkä tietää, mun itsetunto on matalalla. Ei yhtä matalalla kuin pari vuotta sitten, mutta tarpeeksi matalalla siihen että joka kerta joitain vaatteita pukiessani mä mietin, mitäköhän muut musta näin ajattelee. Niimpä silloin, kun mä sunnuntaina laitoin pitkän topin legginsien kanssa, katsoin peilistä ja ajattelin että "Hei, tää ei olekaan niin paha, mä en näytä miltään valaalta" tuntui että taas mun itsetunto nousi hivenen.

Sitten mä putosin taas alaspäin kun katselin kuvia kyseiseltä päivältä.

Mun pitäisi varmaan olla tyytyväinen siitä että en ilmeisesti omaa mitään anorektista ajattelutapaa, sillä usein kun mä katson peilistä itseäni, huomaan ajattelevani etten ookkaan mikään läski, vaikka usein siltä tuntuu. Ja peilihän kuitenkin usein valehtelee sut lihavemmaksi kuin sä oot. Kuvat ei. Kun mä tänään katsoin läpi kuvia tolta päivältä, järkytyin siitä kuinka paksulta mä näytinkään.

Mä uskon että monen teidän mielestä mä tuskin näytän lihavalta, eikä mulle nyt tarvitse tulla valittamaan siitä. Mä en sinänsä väitä että mä olisin mikään suunnaton valas, mutta mä tunnen itteni sellaseksi ja tän pointti onkin siinä, että vaikka mä olen pikkuhiljaa alkanut taas tuntea itseni vähän hoikemmaksi, on mun itsetunto vielä heikolla pohjalla.

Ja ei, ei tarvitse myöskään tulla vinkumaan siitä, että mitä mieltä mä olen niistä jotka oikeasti on sairaalloisen lihavia tai mua isokokoisempia, tai että tää olis loukkaus heitä kohtaan. Mä harvoin edes mietin muiden painoa eikä se ole mulle ongelma, vaan tää ongelma on mun pään sisällä mua itseäni kohtaan.

Mä en oikeastaan edes tiedä, miksi mä tein tän postauksen, ja hetken aikaa mietin, julkaisenko tätä ollenkaan. Pohdin varmaan viisi minuuttia, laitanko ton kuvan tohon, sillä mun oma kroppa on mulle edelleen ongelma. Mutta toisaalta, jos mä haluan yrittää oikeasti vielä parantaa tai ainakin kohottaa itsetuntoani, se että julkasen tälläsen, luultavasti ulkopuolisen silmin ihan normaalilta näyttävän kuvan, voi edes jossain määrin auttaa.